Voi sadepäivä sentään. Näinä päivinä sitä kurkkaa parvekkeen ovesta: Ei sada. Takki niskaan, kengät jalkaan, pikkukoira taluttimeen ja pihalle. Ja niin, sillä aikaa taivas on taas auennut ja lenkkeilyt voi unohtaa. Emäntäihminen kyllä kävelisi sateessakin, mutta nakkikoira ei. Tassut kastuvat, nimittäin. Koiralla on kuitenkin energiaa, ja luovuutta saa käyttää oikein tosissaan, että hauveli suuntaisi energinsa sallittuun tekemiseen.
Emäntäihmisen työt ovat viimein vähentyneet, tai no vaihtuneet opinnäytetyön tekemiseen. Maunolla on viikossa enää pari hassua päivää, jolloin sen täytyy viettää kotona yksikseen useampia tunteja kerrallaan. Hyvä koiran kannalta, kehno isäntäihmisten kannalta. Ainakin emäntäihmisellä on vaikeuksia jättää pikkukoiraa yksin, vaikka se pärjääkin hyvin ja nukkuu tyytyväisenä, kun talo on hiljainen.
Sunnuntaina kävimme leikkimässä Maunon veljen ja äidin kanssa kasvattajan luona. Maunolla oli niin kivaa! Päiväkin oli aurinkoinen. Leikkien jälkeen koira oli väsynyt ja onnellinen. Toivottavasti päästään pian uudestaan leikkimään. Kuvia nakkikoirista löytyy täältä.
Sateettomia päiviä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti